Artikkeleita

”Tunnustan jopa pitäväni tarkastuksista”

Työsuojelutarkastus ei jätä kylmäksi ainoatakaan yrittäjää, vaikka työpaikka olisi kuinka tunnollisesti tahansa pitänyt työsuojeluun liittyvät asiat kunnossa.

– Entä jos emme ole vain yksinkertaisesti tienneet jonkin lain olemassaoloa, joku laki on hiljakkoin huomaamattamme muuttunut, tai emme ole jotain pykälää lakiteknisesti juuri oikein noudattaneet, pohtii Saana Tyni pirkanmaalaisesta Koti Puhtaaksi -siivousfirmasta.

Neljän Tynin sisaruksen vuonna 2011 perustama yritys on käynyt läpi kaksi työsuojelutarkastusta. Yrityksessä on runsaat 40 työntekijää, ja se on  vastikään laajentanut toimintaansa Tampereelta pääkaupunkiseudulle.

– Jännittihän se toinenkin kerta, vaikka ei enää niin paljon kuin 2014, jolloin meidät tarkastettiin ensimmäistä kertaa. Silloin todella jännitti, liekö syynä perfektionistinen luonteeni, joka ei salli virheitä – vai se, ettei varsinaista ongelmaa ollut näköpiirissä.

Saana Tyni sanoo, että tarkastus herättää yleensä monenlaisia tunteita.

– Miksi meidät tarkastetaan? Ja mistä otan tarkastukseen tarvittavan ajan ja milloin ehdin kasata kaikki tarvittavat paperit, kiireinen yrittäjä kun olen?

Tynin mukaan työsuojelutarkastajia on monenlaisia.

– Meille sattui todella mukava nuorehko nainen, jonka kanssa keskustelimme myös yleisesti työsuojeluun liittyvistä asioista papereiden tarkastelun lomassa. Hän kertoi tarkastavansa 120 kohdetta vuosittain. Eivätkä asiat suinkaan kaikissa tarkastettavissa kohteissa ole kunnossa.

Saana Tynin mielestä tarkastuskäynnit ovat tarpeellisia, sillä varmistavat, että asiat tehdään yrityksissä oikein ja lakipykälien mukaan.

– Tarkastus tuo varmuutta itsellekin, että asiat menevät oikein. Meille hakee töihin tuon tuosta henkilöitä, jotka ovat oikeasti huonoista työoloista. Työhaastattelussa rupatellessa tulee toisinaan kuulluksi edellisen tai edellisten työpaikkojen hurjankin kuuloisia käytänteitä, Saana Tyni kertoo.

– En unohda koskaan sitä tarinaa, että eräässä alamme yrityksen työntekijällä oli käytössä vain yksi lattialiina kaikkia päivän siivousaskareita varten. Sillä työntekijä pyyhki lattialta koiran tassutahrat ja jatkoi pyyhkimään lattiat samalla liinalle myös seuraavassa kohteessa. Suojahanskoja ei ollut käytössä.

Koti Puhtaaksi on selvinnyt työsuojelutarkastuksista yrityksen imagon mukaisesti: puhtaasti, jopa kehujen säestyksellä.

– Saimme ainoastaan kehotuksen tarkistaa erään työntekijämme oleskeluluvan. Hän oli syntynyt muualla kuin Suomessa mutta puhui sujuvaa suomea ja oli asunut maassa jo yli 10 vuotta. Ei siis tullut mieleenkään tarkistaa oleskelulupaa, sillä hän oli kouluttautunut lähihoitajaksi Suomessa ja saimme hänestä suosituksen TE-keskukselta.

– Tarkistimme oleskeluluvan ja lähetimme heti seuraavana päivänä asiasta tiedon tarkastajalle, Saana Tyni kertoo.

Tynin mukaan työsuojelutarkastajan kanssa käyty keskustelu oli tärkeä, se avasi monta tärkeää näkökulmaa ala yleisiin puutteisiin. Joissakin yrityksissä kaikki on pilkulleen kunnossa, joissakin taas ei.

– Meille tarkastaja on tervetullut niin usein kuin haluaa. Voin jopa tunnustaa pitäväni tarkastuksista; en siitä etukäteistyöstä, kun kaivelemme papereita ja rajaamme tiettyjä aikajaksoja tarkastusnivaskaan, mutta kokonaisuutena. Tarkastus lisää turvallisuutta sekä asiakkaan, työntekijän että yrityksen näkökulmasta, Tyni sanoo.

”Asiakirjat eivät kerro totuutta yrityksestä”

Turkulaisen ohjelmistoyritys Lyyti Oy:n yrittäjä ja toimitusjohtaja Petri Hollmén aiheutti melkoisen kohun vuonna 2014, kun hän bloggasi yritykseensä tehdystä työsuojelutarkastuksesta.

Hollmén ei itse tuolloin ollut tarkastuksessa läsnä, mutta luettuaan neljäsivuisen raportin kaksi tuntia kestäneestä tarkastuksesta hän päätyi kirjoittamaan:

– Se, että jokin asia perustuu vain luottamukseen tai hyvään yhteishenkeen ei suomalaiseen suojeluyhteiskuntaan istu. Täytyy olla järjestelmä, Hollmén kirjoitti.

Yritykseltä puuttui työnantajalta vaadittavista asiakirjoista 14 kappaletta, muun muassa työntekijöitä koskevat työvuoroluettelot. Yritys sai kehotuksen laatia kaikki lakisääteiset asiakirjat. Ellei näin tapahdu, viranomaiset voivat tehostaa kehotusta huomautuksella, tarvittaessa uhkasakolla tai työnkeskeyttämisuhalla.

Käytännössä monikaan asia ei yrityksessä muuttunut, mutta työtä asioiden saattaminen lain mukaisiksi teetti.

– Teimme 120 sivua erilaisia asiakirjoja liittyen esimerkiksi kemiallisiin riskeihin, ergonomiaan ja riskien arviointiin liittyen, ja laadimme muun muassa turvallisuusohjeet. Kaikki työsopimukset menivät uusiksi. Meillä on nyt myös työajanseuranta eli jokaisen on merkittävä työaikansa yhteiseen tiedostoon.

Hollménilla ei ole mitään työsuojelua vastaan, hän vain ihmettelee tapaa, jolla työsuojelua valvotaan. Hän kokee tarkkojen dokumenttien vaatimisen työnantajan näkökulmasta sitä turhanpäiväisemmäksi, mitä pienempi yritys on.

– Asiakirjat eivät kerro totuttaa siitä, onko yrityksessä kaikki hyvin. Tärkeämpää on se, miten työnantaja ja työntekijät kokevat asioiden olevan. Meitä moitittiin nimenomaan joustavuudesta, joka on yksi yrityksemme parhaita puolia työntekijöiden viihtyvyyden kannalta.

Pienyritykset vai työsuojelu eri vuosikymmenillä

– Mietin yhä, kumpi elää ajassa, pienet peli-, softa-, it- ja viestintäfirmat vai työsuojelukulttuurimme, Hollmén sanoo nyt, kun yritys on käynyt läpi jo toisen työsuojelutarkastuksen.

Toinen työsuojelutarkastus tehtiin vajaa vuosi ensimmäisen jälkeen. Hollmén sai tiedon tarkastuksesta kaksi viikkoa ennen, ja hän oli nyt itsekin paikalla. Tarkastus oli aiempaa lyhyempi. Tarkastaja tarkasti asiakirjanipun vain siltä osin, että kaikki vaadittavat paperit ovat olemassa, ei niiden sisältöä.

– Firma oli tismalleen sama ja samanlainen kuin edellisellä tarkastuskerralla, tarkastajakin oli sama, mutta tarkastajalla oli aivan eri ääni kellossa. Hän perusteli, taustoitti ja painotti työsuojelun tärkeyttä yrityksen oman edun näkökulmasta, Hollmén sanoo.

Toisesta tarkastuksesta yritys selvisi puhtain paperein.

Hollménin johtamassa ohjelmistoyrityksessä on 35 työntekijää, joista osa tekee säännöllistä työaikaa kello 9–17, ja osa työntekijöistä, esimerkiksi kouluttajat ovat suurimman osan työviikosta liikkeellä. Koodarit ovat työaikojen suhteen oma lukunsa: yökyöpeleitä.

– He saattavat tulla toimistolle puolilta päivin, tehdä töitä muutaman tunnin ja lähteä sitten pois – jatkaakseen uurastustaan öisin. Jotkut kipuilevat, miten mikäkin työtunti tulisi merkitä, Hollmén sanoo.

Ilman HR-työntekijää ei selvitty

Yli 30 työntekijän yrityksissä laki velvoittaa työnantajaa laatimaan koulutus- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, päihdeohjelman, väkivalta- ja uhkatilanneohjeen sekä ohjeen häirinnän ja epäasiallisen kohtelun torjumiseksi.

– Emme selvinneet enää ilman HR-työntekijää. Resurssi on sinällään ihan hyvä, mutta ainakin alussa hänen työajastaan iso osa meni erilaisten pykälien kuntoon saattamiseen.

– En ymmärrä esimerkiksi päihdetyöryhmän tarpeellisuutta, kun pikemminkin kaipaisimme ohjeistusta, ettei jengi treenaisi liikaa. Oudolta tuntuu myös nimetä 25–30-vuotiaita tyyppejä (miehiä ja naisia) ohjausryhmään, jossa he istuvat miettimässä tasa-arvoa, joka on heille itsestään selvää, Petri Hollmén sanoo.